Pekka

TODISTUKSENI! Näin minusta tuli uskovainen:
Olin keväällä 1995 juuri päättänyt neljän vuoden yliopisto-opinnot. Pääaineeni oli kirjallisuus, muu oli esimerkiksi filosofinen ja kulttuurinen tiede. Kirjoja olin lukenut satoja, mutta en koskaan Raamatua muuta kuin vähäsen oppimateriaalina. Elin viimeiset 8-9 vuotta ennen Vapahdusta etsien vastauksia elämään, ajatus että ei olisi mitään syytä tai merkitystä meidän lyhyellä maallisella elämällä tuntui täysin väärältä. Jos olisimme kuin eläimet, olisimme yhtä välinpitämättömiä kysymyksiin kuten "Mikä on elämän tarkoitus" ja "Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

Elämäni vuonna -95 ei ollut mitään erityistä, olin tavallinen syntinen mies. Olin itsekäs kuten useimmat, valehtelin kun tarve vaati sitä, vähäsen vääryyttä ja ilkeyttä siellä ja täällä. Kyllä me kaikki tiedämme miten elämä ilman Jumalaa on. No, olin saanut uskovaisia tuttavia. Tulin kodista jossa Jumala, Jeesus ja evankeliumia ei koskaan mainitsettu ja ajattelin että kristityt olivat outoa ja kummallisia. Pystyin väittää heitä vastaan kun he kertoivat evankeeliumia, kuitenkin merkittävä asia oli että heidän sanansa tarttui kiinni sisimpääni. Omatuntoni heräsi ensimmäistä kertaa, ruvesin ajatuksissani puolustaa itseäni, "että enhän minä nyt niin paha ihminen ole, varmaan, jos Jumala on olemassa niin Hän päästää minut Taivaaseen" ja niin edelleen...He olivat erittäin radikaalisesti uskovaisia jotka todistivat suoraan ja voimakkaasti Jeesuksesta, että hän kärsi ja kuoli minun vuoksi, että hän sovitti syntini Ristillä. He puhuivat saamisesta rauhaa Jumalan kanssa, pääsemistä hengelliseen yhteyteen elävän Jumalan kanssa ottaen vastaan Jeesuksen rakkautta, oli taivaasta ja helvetistä puhe. Oli aikoja kun tulin aivan raivoisaksi heihin, mutta heidän sanansa vaikuttivat edelleen minuun. Minulla oli kasvavaa ongelmaa alkoholin kanssa, olin opiskelun aikana juonut kaljaa runsaasti, se on ihmeellistä kuinka monet voi opiskella ja ryypätä, mutta niin se oli. Ja vielä lisäksi olin muutaman vuoden ajan ollut mukana vanhan lapsuuskaverin kanssa joka halusi juhlia tosi paljon. Viimeiset vuodet, kesäisin olin päissään kolme päivää viikossa, ja ymmärsin että nämä uskovaiset ovat minulle terveellistä seuraa, kaipa sen takia kestinkin olla heidän kanssa...

Kesä -95 kuoli läheinen sukulaiseni, menin hautajaisiin Pohjois-Suomeen, Savukoskelle. Lähiomainen oli ollut tosi uskovainen ja hautajaiset oli ihmeellinen, Jumalan läsnäolo oli paikkalla, sukulaiset itkivät mutta minä koin ihmeellistä iloa kesken kaiken, se oli yliluonnollista. Kaikki tämä haastoi minun järkeä, yhtäkkiä aloin ymmärtää että ehkä on jotain suurempaa kuin minun tai ihmisen aivot ja mieli.

Palattuaan kotiin hautajaisista olin yksin kotona myöhään illalla. Luin kristillisen kirjan, olin vielä vastahakoinen kohti kristinuskoa, mutta huomasin että en voinut vastustaa lukea ja kuulla siitä. Kun luin kirjaa yhtäkkiä tarina Jeesuksen teosta Ristillä tuli esille, kirjailija keerto hyvin yksinkertaisesti että Jeesus kuoli syntieni puolesta ja että olin sovitettu Jumalan kanssa Jeesuksen kautta. Siinä luki että Jeesus kirjaimellisesti otti syntini päällensä minun eestä ja että hän kärsi Rangaistuksen sijastani. Se oli juuri tämä totuus joka iski sisimpääni täydellä ymmärryksellä, en ollut koskaan nähnyt tai ymmärtänyt tämän, se oli ikään kuin ilmestys. Ymmärsin logiikkan, jos teemme rikosta tulee poliisi ja me joudumme tuomioistuin, me tuomitaan rangaistuksen meidän rikoksesta, joudumme vankilaan. Tämä on oikeutta, ja oikeus sinänsä tulee Jumalalta, Hänellä on myös tuomioistuin, mutta Jeesus otti siis minun synnit ja minun rangaistuksen päällensä minun eestä, minun puolesta, olin siis armahdettu, ymmärsin yhtäkkiä kaiken tämän.

Olin kuitenkin järkiperäinen ja halusin todisteita, mutta nyt sydämeni oli aivan auki Jumalaa kohden, ensimmäistä kertaa. Koin että jos annan elämäni Jumalalle niin minä kuolen, siis se "vanha Pekka" kuolee. Olin myös nähnyt unta monta vuotta että kuolisin 30 ikäisenä, ja minä olin nyt 30 vuotta...Oli sellainen tunne ja tilanne että heittäydyn tuntemattomaan ja se oli "kaikki tai ei mitään". Katsoin ulos ikkunasta yötaivasta, ja sitten minä huusin: "Jumala, jos olet näytä sen minulle nyt!" Ja mitä sitten heti jälkeenpäin tapahtui oli että Jumala tuli luokseni. Hän todella iski täydellä voimalla minun sisimpääni ja ylleni, minä ikäänkuin näin ja koin Jeesuksen hyvin selvästi. Sisimpäni oli ollut pimeä, kylmä, yksinäinen ja tyhjä huone, mutta nyt oli yhtäkkiä kirkasta ja lämmintä, ja koko minä täyttyin Jumalan rakkaudella, se oli kuin "rakkauden lämmittävä viltti" sielussani, koko huone tuli häikäisevän valkoiseksi, kirkkaaksi. Kummaruin nöyrästi polvilleni pienessä asunnossani ja otin ylös evankelistisen traktaatin jonka olin saanut uskovaisilta, se kertoi Pelastuksesta. Luin ja rukoilin siinä olevan Pelastusrukouksen uudestaan ja uudestaan, pyysin anteeksi synneistäni ja tunnustin että Jesus on minun Herra ja Pelastaja, kyyneleet virtasivat. Koin kuinka omatuntoni tuli puhtaaksi, se oli kuin "sisäinen pyykinpesu", kaikki liat ja synnit tuhoutui ja hävisi Jeesuksen veressä, olin nyt kuin juuri syntynyt vauvva, ilman minkäänlaista syntiä! Olin nyt ihan uusi Pekka, "uusi luomus Kristuksessa" niinkuin Raamattu opettaa. Olin siitä hetkestä todellakin ottanut Jeesuksen ja Pelastuksen vastaan...

Seuraavana päivää joka seurasi tätä hengellistä kokemusta oli aivan ihana. Kaikki, luonto, ympäristö ja elämä itsessään oli saanut väriä, valoa. Olin jatkuvasti Jeesuksen lähellä, Jumala oli todella muuttanut tyköni, ihan sisimpääni. Rauhaa ja iloa joka ei koskaan näyttänyt loppua. Se oli hengellinen pyhä yhteys Jumalan kanssa joka oli paljon enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella, se oli kuin elää korkeimmalla mahdollisella tasolla. Se oli myös kuin vihdoinkin tulla kotiin, ikäänkuin kotisatamaan. Tämä Jumalan yhteys oli tosi Pyhä, se oli kunnioitusta ja Jumalan pelkoa positiivisella tavalla. Huomasin että Jumalan läsnäolossa olin täysin tyytyväinen, ainoa asia mitä halusin enemmän, se oli Herra Jeesuksen läsnäoloa, että tulla Häntä lähemmäs. Koin todella olevani rakastettu ja hyväksytty.

Oli minulla Raamattu kotona, ainoa paikka jonka tiesin oli Psalmi 23, aloin lukea mutta pääsin vain pari lausetta ennen kuin kyyneleet valuivat, olin aikaisemmin yrittänyt lukea vähäsen Raamattua mutta en ymmärtänyt mitään, nyt sanat siinä olivat "eläviä" ja ymmärsin täysin! Jumalan Sanaa lukien täytyin Pyhällä Hengellä, Sana oli todellakin voimakasta, sielun hengellistä ruokaa ja luin tosi ahkeeraasti. Juoksin kaikissa mahdollisissa Jumalanpalveluksissa ja kokouksissa, kaikki päivät ja ajat, Jeesus oli minun kaikkeni. Minut kastettiin muutaman viikon päästä, ja sain myös "Pyhän Hengen kasteen". Ensimmäinen vuosi oli sellainen "vauvvaaika" jolloin lankesin eri karkeisiin syntiin, varsinkin kaljaan ja humalaan, silloin Jumalan läsnäolo ikäänkuin rajusti vähentyi, olin vielä pelastettu Jumalan armosta, mutta Pyhän Hengen elämä jonka olin koennut jatkuvasti sisimässäni katosi kuin olisi kiristänyt hanaa...Silloin käännyin itkien ja katuen, tein parrannusta ja heti tuli se ihana Jeesuksen läsnäolo takaisin. Opin vaeltaa pyhityksessä Jumalan Sanassa ja Pyhän Hengen voiman avulla. Alkohoolinhimo katosi täydellisesti kun sain esirukousta, ei sen jälkeen tippaakaan, 23 vuotta vapaana nyt! Kutsu toimia evankelistana ja saarnaajana tuli heti, ja sitä tietä Jeesuksen kanssa kuljen vieläkin. Näin minusta tuli uskovainen Jeesuksen oma, kiitos Jeesus!

P.S! Niinkuin varmaan olette huomanneet, suomenkieleni voisi olla hieman parempi, tämä johtuu siitä että olen siis asunut ja opiskellut Ruotsissa...mutta kuitenkin on lukijoitten ymmärys ollut ihan ok, huomaan sen kaikista hyvistä ja runsaista reaktioista ja kommentaareista, ja olen kiitollinen siitä. Aion oppia suomen ihanaa kieltä paremmin, se on sydämmesäni lähin, minähän olen verestä täyssuomalainen ja jopa kansalainenkin, on suunnitelmia muuttaa Suomeen jonkun vuoden päästä, nyt matkustamme varsinkin Suomen Lappiin runsaasti, saarnaus- ja evankeliointimatkoja