Peter
.

Kertoen minusta että asun Ruotsissa, mutta vereni on 100% suomalainen, olen suomen kansalainen, asuin jonkin aikaa Suomessa pienenä ja olen käynyt kotimaassa varmaan yli 40 kertaa elämäni aikana, varsinkin kesäisin. Suomenkieli on äitikieleni ja se on sydämelle syvin vaikka puhun enemmän ruotsia arkielämässä. Vaimoni on puoleksi suomalainen sillä hänen äitinsä oli sotalapsi, ja me koemme kumpikin jotain erikoista Suomea kohden, tarkoitan että on jokin Herran kutsu toimia hengellisissä asioissa Suomessa. En hämmästy lainkaan jos tulevaisuudessa muutetaan kotimaahan, mutta nyt viihdymme kuitenkin täällä Jämtlandissa. Ollaan evankelisteja Kälomin Baptistiseurakunnassa, matkustamme lähetystyössä sekä lähellä että kaukana, enimmäkseen lähellä.

Tässä minun todistus jos kiinnostaa:
Olin keväällä 1995 juuri päättänyt neljän vuoden yliopiston. Pääaineeni oli kirjallisuus, muu oli esim. filosofinen ja kulttuurinen tiede. Kirjoja olin lukenut satoja, mutta en koskaan Raamatua muuta kuin vähäsen oppimateriaalia. Elin viimeiset 8-9 vuotta ennen Vapahdusta etsien vastauksia elämään, ajatus että ei olisi mitään syytä tai merkitystä meidän lyhyellä maallisella elämällä tuntui täysin väärältä. Jos olisimme kuin eläimet, olisimme yhtä välinpitämättömiä kysymyksiin kuten "Mikä on elämän tarkoitus" ja "Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

Elämäni vuonna -95 ei ollut mitään erityistä, olin tavallinen syntinen mies. Olin itsekäs kuten useimmat, valehtelin kun tarve vaati sitä, vähäsen vääryyttä siellä ja täällä. Kyllä, me kaikki tiedämme, miten elämä ilman Jumalaa on. No, olin saanut uskovaisia tuttavia. Tulin kodista jossa Jumala, Jeesus ja evankeliumia ei koskaan mainitsettu ja ajattelin että kristityt olivat outoa ja kummallisia. Pystyin väittää heitä vastaan kun he kertoivat evankeeliumia, kuitenkin merkittävä asia oli että heidän sanansa tarttui kiinni sisimpääni. He olivat erittäin radikaalisesti uskovaisia, jotka todistivat suoraan ja voimakkaasti Jeesuksesta, että hän kärsi ja kuoli minun vuoksi, että hän sovitti syntini ja vikani Ristillä. He puhuivat saamisesta rauhaa Jumalan kanssa, pääsemistä hengelliseen yhteyteen elävän Jumalan kanssa, oli taivaasta ja helvetistä puhe. Oli aikoja kun tulin aivan raivoisaksi heihin, mutta heidän sanansa vaikuttivat edelleen minuun.
Kesä -95 kuoli läheinen sukulaiseni, menin hautajaisiin Pohjois-Suomeen, Savukoskelle. Lähiomainen oli ollut tosi uskovainen ja hautajaiset oli ihmeellinen, Jumalan läsnäolo oli paikkalla, sukulaiset itkivät mutta minä koin ihmeellistä iloa kesken kaiken, se oli yliluonnollista. Kaikki tämä haastoi minun järkeä, yhtäkkiä aloin ymmärtää että ehkä on jotain suurempaa kuin minun tai ihmisen aivot ja mieli.

Palattuaan kotiin hautajaisista olin yksin kotona myöhään illalla. Luin kristillisen kirjan, olin vielä vastahakoinen kohti kristinuskoa, mutta huomasin että en voinut vastustaa lukea ja kuulla siitä. Kun luin kirjaa yhtäkkiä tarina Jeesuksen työstä Ristillä tuli esille, kirjailija keerto hyvin yksinkertaisesti että Jeesus kuoli syntieni puolesta ja että olin sovitettu Jumalan kanssa Jeesuksen kautta. Siinä luki että Jeesus kirjaimellisesti otti syntini päällensä minun eestä ja että hän kärsi rangaistuksen sijastani. Se oli juuri tämä totuus joka iski sisimpääni täydellä ymmärryksellä, en ollut koskaan nähnyt tai ymmärtänyt tämän, se oli ikään kuin ilmestys. Ymmärsin logiikkan, jos teemme rikosta tulee poliisi ja me joudumme tuomioistuin, me tuomitaan rangaistuksen meidän rikoksesta, joudumme vankilaan. Tämä on oikeutta, ja oikeus sinänsä tulee Jumalalta, Hänellä on myös tuomioistuin, mutta Jeesus otti siis minun synnit ja minun rangaistuksen päällensä minun eestä, minun puolesta, olin siis armahdettu, ymmärsin yhtäkkiä kaiken tämän.

Olin kuitenkin järkiperäinen ja halusin todisteita, mutta nyt sydämeni oli aivan auki Jumalaa kohden, ensimmäistä kertaa. Kummaruin nöyreäästi polvilleni pienessä asunnossani ja katsoin ulos ikkunasta yötaivasta, ja sitten minä huusin: "Jumala, jos olet näytä sen minulle nyt!" Ja mitä sitten heti jälkeenpäin tapahtui oli että Jumala tuli luokseni. Hän todella iski täydellä voimalla minun sisimpään, minä ikäänkuin näin ja koin Jeesuksen hyvin selvästi. Sisimpäni oli ollut pimeä, kylmä, yksinäinen ja tyhjä huone, mutta nyt oli yhtäkkiä kirkasta ja lämmintä, ja koko minä täyttyin Jumalan rakkaudella, koko huone tuli häikäisevän valkoiseksi, kirkkaaksi. Otin heti ylös uskonnollisen traktaatin jonka olin saanut uskovaisilta, se kertoi Pelastuksesta, luin siinä olevan Pelastusrukouksen uudestaan ja uudestaan, kyyneleet virtasivat. Olin siitä hetkestä todellakin ottanut Jeesuksen ja Pelastuksen vastaan.

Seuraavana päivää joka seurasi tätä hengellistä kokemusta oli aivan ihana. Kaikki, luonto, ympäristö ja elämä itsessään oli saanut väriä, valoa. Olin jatkuvasti Jeesuksen lähellä, Jumala oli todella muuttanut tyköni, ihan sisimpääni. Rauhaa ja iloa joka ei koskaan näyttänyt loppua. Se oli hengellinen pyhä yhteys Jumalan kanssa joka oli paljon enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella, se oli kuin elää korkeimmalla mahdollisella tasolla. Se oli myös kuin vihdoinkin tulla kotiin, ikäänkuin kotisatamaan. Tämä Jumalan yhteys oli tosi Pyhä, se oli kunnioitusta ja Jumalan pelkoa positiivisella tavalla. Huomasin että Jumalan läsnäolossa olin täysin tyytyväinen, ainoa asia mitä halusin enemmän, se oli Herra Jeesuksen läsnäoloa, että tulla Häntä lähemmäs. Koin todella olevani rakastettu ja hyväksytty. Näin minusta tuli uskovainen Jeesuksen oma, kiitos Jeesus!