Nyt syksyn pimeys työntyy eteenpäin, pitkät varjot asettuvat ahdistuneiden sydämien, niin levottomien sydämien päälle. Viimeiset lehdet ovat menettänyt värinsä, muuttuneet synkän tummanruskeiksi ja paljaat oksat leviävät pahaenteisesti tummuvaa taivasta vasten. Vaikka talvi ja lumi koputtaa ovella ja joulu lähestyy ihmiset omistautuvat kuitenkin entistä enemmän viihteeseen. Niihin kylmiin, kuolleisiin laitteisiin. Levottomuus ja sanotaanko "tyhjyys" vain lisääntyy, niin uskovissa kuin ei-uskovissakin. 

Ehkä se on älypuhelinten ja televisioiden valheellisesti välkkyvä kiilto joka jähmetyttää sydämmet, estäen meitä lähestyä sitä aitoa elämää. Voisiko olla niin, että meidän täytyy palata lähteeseen, joka on lämmin ja todella elävä. Jeesus, joka sanoi "Minä olen elämän leipä", kyllä itse elämä. Jeesus sanoi ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat” (Joh.7:37-38). Herra osoittaa selvästi, että meidän täytyy janoa sitä todellista elämää antavaa lähdettä, ja tulla Jeesuksen luo, ei televisiota tai älypuhelinta. 

Katsotaanpa mitä Raamattu opettaa maallisista ja taivaallisista asioista:

 "Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmien halu ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta. Maailma katoaa himoineen, mutta joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti” (1 Joh. 2:15-17).

Ystävät, miksemme vaikka kokeilla vanhan kansankodin, vanhojen helluntailaisten ja muinaisten vapaakirkon ihmisten käyttämää tietä. Ne, joilla ei ollut lukemattomia muita vaihtoehtoja ja korvikkeita, ei välkkyvää televisioita olohuoneen keskellä, ei älypuhelinta jonka orjaksi tulisi tulla. Heillä oli Raamattu ja kaksituhatta vuotta vanha kristinusko, sekä kotona että kirkossa. Heillä oli ennen kaikkea Jeesus, joka voitti heidän sydämmensä, heidän aikansa ja sitoutumisensa. Voisimmeko leikkaa pois se valkoinen käärme, television antennikaapelin? Ja rajoitetaan rajusti mobiilikäyttöä, niin nuoret kuin vanhat!

Mitä sinä ja minä haluamme muistaa viimeisinä vapisevina hetkinä, kuolinvuoteellamme; ihmisiä, joita rakastimme ja joiden kanssa vietimme aikaa, joiden kanssa todella elimme? Vai pitäisikö tylsä katse kiinnittää siihen älypuhelimeen tai televisioon, loppuun asti? Parempi on ystävä hyvä, lämmin rakastava käsi joka pitää meitä, ja liukumme hymy huulissa pois Taivaalliseen kotiin, miljoonien todellisten, elävien ihmisten kanssa tapaamaan Hänet, ei enää välkkyviä laitteita, vain ainoastaan Jeesus, se riittää, amen.