RAKASTAKAA TOISIANNE?❤️Shanghaissa sijaitsevalla China Christian Daily-lehdellä on tekoälyn ja digitaalisen sanomalehden mukaan 38 miljoonaa lukijaa. He julkaisivat lähettämäni artikkelin "Rakastakaa toisianne!". Rukoilkaamme lukijoiden puolesta, meille suojelusta koska vihollinen on täysin raivoissaan, kun niin monta tavoitetaan. Jaa muille, lue ja ota vastaan sanoma, ole siunattu:
Rakastaa Toisianne!
Jeesus käski meitä rakastamaan toisiamme, ja tämä käsky toistuu Raamatussa usein yllättävän voimakkaasti. Voimme nähdä syyn tähän jatkuvaan rakkauden korostamiseen, kun näemme kristittyjen veljien ja sisarten välisten suhteiden murtuminen.
Kuinka Jumalan työ repeytyy ja sitä haittaavat jatkuvat riidat ja kiistat, epäilykset, panettelu, kateus, ylpeys, itsekkyys, epäluottamus ja niin edelleen. On helppo sanoa "Minä rakastan sinua" satatuhatta kertaa, mutta on eri asia tehdä se kerran todella. Emme kuitenkaan voi ohittaa Jumalan sanaa, emme jos haluamme kuulua Jumalalle, 1.Joh.4:7: "Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus"...Rakkauden käsky voi tuntua sinusta ja minusta ylivoimaiselta, kuin vuori, jonka suuret kivet vierivät ylitsesi jokaisella metrikiivetyksesi myötä. Jokainen, jota yrität rakastaa, vastaa pelkällä nyrkillä, ennemmin tai myöhemmin. Mikään ei kuitenkaan toimi ilman Jumalan apua, ei meille, jotka kuulumme Hänelle, "sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu" (Room. 5:5). Vain Pyhän Hengen kautta, läheisessä yhteydessämme Jeesukseen, me voimme ja meidän tulisi rakastaa.
Kun olin aivan vasta pelastunut 90-luvun puolivälissä, päädyin pieneen kristilliseen yhteisöön. Siinä oli Jeesuksen rakkauden läsnäolo, sellainen "ilmapiiri". Kilpailua ei ollut, päinvastoin teimme parhaamme, jotta jokainen vahvistuisi ja kukoistaisi lahjoissaan. Sama päti kaupungin evankelioinnissa, he tulivat eri kirkoista, kaikki olivat intohimoisia sielujen voittamisesta. Yhdessä lähdimme liikkeelle Pyhän Hengen yhteydessä ja evankelioimme. Se oli hyvin siunattua! Vähemmän merkittävistä teologisista eroista huolimatta keskityttiin vain sielujen pelastukseen, ja Pyhä Henki vaikutti, rakkaus virtasi.
Tänään, yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin, olemme ajassa juuri ennen Kristuksen takaisintuloa, "ja koska laittomuus lisääntyy, useimpien rakkaus kylmenee" (Matt.24:12). Tämä on tosiasia! Sydämet tuntuvat kovettuvan, kuten kylmyydelle altistunut laava muuttuu mustaksi, teräviksi kivilohkareiksi. "Totuuden ratsastajat", jotka ankarilla sanoilla ja teoilla hakkaavat alas kaiken ja jokaisen, joka ei ajattele ja tee täsmälleen niin kuin "minä ajattelen ja teen". Ja sitten tulee uskovaiset jotka tuottaa tyytyväisyyden ja kompromissien maailmanennätyksiä. Jos on jotain, mitä meidän tulisi puolustaa, se on Jumalan sanan ja evankeliumin keskeiset totuudet, ei perääntymistä millimetriäkään, ei taistelun etsimistä vaan ainoastaan todella tarvittaessa. Jos on jotain, jota vastaan ​​meidän ei tulisi hyökätä tai kyseenalaistaa, se on muiden uskovien kutsumus ja palvelutehtävät. Room.14:4: "Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – mutta kyllä hän pysyy pystyssä, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä"...Tässä yhteydessä kyse on siitä, ettei uskovan suhtautumista ruokaan tuomita, että "jokainen olkoon täysin varma omasta mielestään". Joten kyse on siitä, että kaikki, mitä sanomme ja teemme on oltava uskossa: "Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä" (Kol.3:17).
Monet ovat liian varmoja asioista, etteivät heidän pitäisi toitottaa "totuuksia", varsinkaan toisten elämää ja palvelutyötä koskien. Kyse ei silloin ole huolenpidosta, nuhtelusta, jolla korjataan penseyttä tai syntiä veljissämme ja sisarissamme, mikä meidän tulisi tehdä rakkaudessa ja Pyhässä Hengessä, vaan kyse on toisten palvelutyön väärästä tuomitsemisesta. Joillekin tuntuu siltä, ​​että heidän itsetuntonsa ja identiteettinsä riippuu titteleistä ja asemista, heidän koko olemassaolonsa on uhattuna kaikesta mikä ei vahvista, ole yhtä mieltä. Minne "identiteetti Kristuksessa" katosi? Muitten palvelutyö ei koske minua tai "minun" kirkkoani. Kyse on Jumalan valtakunnasta, ihmisten pelastuksesta ja siinä säilymisestä, siinä on kaikki, mistä "kirkossa" on kyse. Kun astun saarnatuoliin tai muuten saarnaamaan, olen täysin riippuvainen Pyhästä Hengestä. Ja annan vain Jeesuksen ja Hänen sanansa loistaa, en itseäni, titteliäni tai asemaani tai edes "minun" seurakuntaani. Ja sydämeni tavoitteena on sielujen pelastus, ihmisten tarve Jeesusta ja Jumalan Sanaa.
Kerran saarnasin Pakistanissa 8 000 ihmisen edessä, ja toisella kerralla palvelutyöni alkuvaiheessa, saarnasin kokouksessa johon tuli vain yksi ihminen, ja hän nukahti, ehkä hän sai rauhan ja pystyi nukkumaan. Mutta molemmilla kerroilla saarnasin yhtä vakavasti, alusta loppuun asti, ja uskon että Herra arvosti ponnistelujani yhtä lailla. Kyse ei ollut minusta, vaan lähetystyöstä ja ihmisten tarpeista. En pelkää "epäonnistumista" saarnaamisessa oman itseni vuoksi, jotta voisin pitää "maineeni" kiiltävänä ja olla kaikkien pidetty. Jos olet palvellut Herraa vuosikymmeniä "todella", olet polttanut siltoja siellä missä se oli tarpeen, ja Herra on jatkuvasti luonut uusia siunattuja polkuja. Pelkään sitä, etten ole kuuliainen lähetystyölle! Sille, mitä Herra on istuttanut syvälle sydämeeni tehtäväksi.
Lisäksi, rakkaus ei tarkoita sitä, että kieltäytyisi puhumasta totuutta tai välttämättömiä tosiasioita, kun Pyhä Henki "todella" johdattaa. Nykyään rakkaus on kuitenkin jäähtymässä niin selvästi, koska monet eivät ole täynnä Pyhää Henkeä eivätkä ole niin Hengen johdattamia kuin voisi luulla. Siksi kristittyjen joukossa vallitsee myös kaoottinen sekasorto; yksi sanoo näin, toinen sanoo noin, eikä kukaan oikeasti tiedä "mitä Herra sanoo". Ehkä Hän ei sano mitään lainkaan, vaan odottaa kärsivällisesti viimeiseen hetkeen asti, että meidän kaikkien sydämet nöyryyttäisivät itsensä, antaisivat vanhan Aadamin luonteen olla ristiinnaulittu, kuollut ja haudattu. Että avaisimme sydämemme Jeesukselle aidosti, ja tulisimme täytetyiksi Pyhällä Hengellä. Kuten Sana sanoo, sitten Valo tulee ja hajottaa pimeyden, ja sitten Jumalan tahto ja tie paljastuvat kaikessa ja kaiken kautta. Ja voimme rakastaa toisiamme niin kuin Jumala haluaa, ei kompromississa eikä vääristyneessä totuuden innossa, vaan Pyhässä Hengessä. Tietenkin päätän suosituksella lukea 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvun, aamen.
❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️
Tässä nyt China Christian Daily, englanniksi. Jaa tarpeen mukaan:https://chinachristiandaily.com/news/life/2026-04-24/love-one-another--15987